Kommunikaatio

Tapahtui eilen täällä päin (paikka, aika ja nimet muutettu)

Äiti, poika ja pikkusisko musiikkiopistolla.

Äiti, pitää poikaa (8v.) hartiosta kiinni ja katsoo silmiin:" Me lähdetään nyt käymään kirjastossa pikkusiskon kanssa. Sun orkesteri loppuu kuudelta. Tule tähän aulaan odottamaan. Me ei olla täällä ihan vielä silloin, kun haen samalla isosiskon kuorosta ja tuon tänne soittotunnille. Joudut odottamaan meitä 5-10 minuuttia. Ymmärsitkö?"

Poika, tapittaa edelleen silmiin:"Joo, ymmärsin. Tässä aulassa, ja sitten te tuutte tänne kanssa."
Äti, edelleen pitää pojan olkapäistä kiinni ja katsoo silmiin:" Juuri niin. Me tullaan tänne ja sitten odotetaan yhdessä, että isosiskon soittotunti loppuu."

Äiti ja pikkusisko lähtee kirjastoon ja poika jää orkesteriluokkaan.

Tunti ja 15 minuuttia myöhemmin klo 18.08 äiti ja siskot tulevat musiikkiopiston aulaan. Poikaa ei näy missään. Pojan reppu ja soitin on keskellä aulaa. Ystävällinen täti-ihminen viittoilee kansliaa kohti.

Äiti löytää nikottelevan pojan kansliasta ja vahtimestarin, joka selaa oppilastietoja löytääkseen sen äidin numeron, joka ei tullutkaan hakemaan poikaansa vaan jätti tämän onnettomana ja epätietoisena yksin musiikkiopistolle.

Äiti halaa itkuista poikaa ja lohduttaa:" Kulta, muistatko, kun äiti sanoi, että me tullaan, mutta joudut odottamaan 10 minuuttia?"
Poika nikotellen:" Mut kun mää unohdin, enkä muista, että sää sanoit mitään ja sää oot aina ollut täällä, ja nyt et ollutkaan ja mää luulin että sää et tulekaan ja olin ihan yksin ja, ja, ja..."

Kommunikaatio-ongelmia?