Kahdeksan herätystä lomaan. Ukko lomaili jo ja lapset lomailee koko ajan.
Lasten piti lähteä viikoksi anopille. Kaikkien kommervenkkejen jälkeen välit anoppiin on poikki tai ainakin vaurioitunut pahasti. Parin päivän vääntämisen jälkeen anoppi kertoi miehelleni mitä mieltä on minusta ja siitä, että minä olen keksinyt ja liioitellut Esikon ongelmat. Oikeasti meillä on ihan normaali ja terve 11v. Olen myös saanut aivopestyä mieheni tähän hömpötykseen mukaan. Paljon muutakin se oli sanonut.
Tarviiko kertoa, että lapset eivät menneet sinne. Herneet on isot ja syvällä nenässä.
Toisaalta koska olen saanut manipuloitua Tayssin lastenpsykiatritkin tähän paskaan mukaan, niin minullahan täytyy olla piileviä voimavaroja vaikka mihin. Täytyy vaan alkaa miettimään miten niitä voisi hyödyntää noin laajemminkin.
Esikon kanssa on kiikun kaakun. Vuoristorata-lapsi. Elokuussa aloitetaan tosissaan Tayssin kanssa.
Karvakauluri alis mäyräkoira kasvaa kovaa vauhtia. Yhtenä yönä heräsin puoli kahdelta saatananmoiseen kolinaan. Koira oli löytynyt tyhjän muovipullon ja hakkasi sitä metallisängynjalkoihin. Mietin, että kintaat, ehdottomasti kintaat talveksi siitä koirasta. Mutta sitten välähti: Karvakauluri! Pitkäkarvainen mäyräkoira, miettikää kuin näyttävän näköinen turkispuuhka villakangastakin päällä talvella. Ei vainen, on se niin hellyyttävä vaikkakin raivostutta. Siitä on nyt virallisesti tullut lempinieltään Mamman Karvakauluri.
Teitä kohtaa vielä komea näky täällä päin, kun Esteri on sitä mieltä, että Karvakaulurin ei tarvitse kävellä ollenkaan. Hän voi kantaa sen joka paikkaan. Päästäänköhän me vaikka 10uutisten loppukevennykseen: 6-vuotias ulkoiluttaa koiraa olkapäällä, koira vinkaisee ja pääsee pissalle ja taas matka jatkuu sylissä. Onhan se koirallekin esim. talvella hirveän kätevää, kun tassut ei palele jäisellä tiellä.
Opetellaan siis puolin ja toisin toistemme tavoille ja opetellaan olemaan koiranomistajia pitkästä aikaa.
Olen ollut laihiksella aamusta asti ja jo nyt tuntuu, että toinen poski on hieman kaventunut. Ei kun, ihan oikeasti. Pitää taas aloittaa ihan tosissaan. Tästä se nyt lähtee... tuhannennen kerran.
Anna anopin mielipiteineen olla, pääasia että miehesi ja hoitavan tahon kanssa olette samaa mieltä ja teillä on keskinäinen yhteisymmärrys.
VastaaPoistaKirjoitit ihanan kutkuttavasti koiran kanssa elämisestä.
Anopin jutut jätät omaan arvoonsa! Mun on tietty helppo huudella, meillä on anodin kaa vielä sellainen kosiskelu vaihe päällä, ja tilannetta tietysti helpottaa toi välissä oleva 900 kilsaakin :)
VastaaPoistaMä uskon vakaasti toisen posken laihtumiseen, ehkä se toinenkin voisi olla jo vähän hoikentunut?
Oi kun tulisit takaisin bloggaamaan.
VastaaPoistaHelou wempula
VastaaPoistaMitä siulle japerheelle kuuluu? Ja haukulle?
vintti
Täällä taas. Ei ole huvittanut kirjoittaa. Jotenkin tuntui, että ei ole sanottavaa, sanoja.
VastaaPoistaEhkä se tästä taas.