Meillä haetaan nyt kaikki rajat uudestaan. Meillä väännetään kaikesta. En tähän hätään nyt keksi mistä meillä ei takuttaisi. Mikään ei ole hyvin Esikon mielestä:
- Nukkumaan ei kukaan mene näin aikaisin (21.30),
- Kukaan ei joudu herään viikonloppuisin näin aikaisin (9.00),
- Kukaan ei joudu tuleen näin aikaisin kotiin arki-iltaisin (19.00)
- Miksi en saa lähteä meikit naamassa ulos (Mies, tarkista lapsen naama, kun se yrittää lähteä salaa ovesta ulos)
- Miten niin en muka saa käyttää paitaa josta puuttuu toinen olkapää ja hiha kokonaan (juodut palauttamaan kyseisen paidan)
- Miksi meillä on tällaista ruokaa ( siksi kun minä valmistan sen, niin minä saan päättää)
- Miten niin en saa karkkia, pullaa, limsaa (karkkipäivä, kultaseni, karkkipäivä)
- Mitkä ruoka-ajat ( kyllä meillä syödään yhdessä ja sinä tulet kotiin syömään ellei ole erikseen sovittu)
- Miten niin mun täytyy ulkoiluttaa koiraa (koira on yhteinen ja yksi lenkki päivässä ei ole liikaaa vaadittu)
- Miten niin ei saa lähetellä puoleen yöhön asti tekstiviestejä kavereille, kun äiti on laittanut nukkumaan (asian selvittyä viime viikolla puhelin jätetään nyt joka ilta keittiöön klo 21 ja sen saa takaisin aamulla)
- Mähän voin ihan hyvin mennä kavereitten kanssa keskustaan koulun jälkeen (et muuten mene)
- Miten niin toppatakki, ihan hyvin voin käyttää softshell takkia viiden asteen pakkasella (Kyllä, edelleen meillä käytetään sään mukaista vaatetusta)
Lätkäisin kotiarestia keskiviikkona toistuvien myöhästelyiden takia ja kyseisenä päivänä lapsen piti tulla suoraan koulusta kotiin. Kotimatka kesti kaksi tuntia. Eihän sille voi mitään, jos myöhästyy kahdesta peräkkäisestä bussista, jos on siellä kirjastossa mihin äiti oli kieltänyt menemästä kyseisenä päivänä.
Sitten selvisi, että kaveri pitää yökyläbileet perjantaina. Jos on kotiarestissa, niin ei voi mennä juhliin, eikä ainakaan yökylään. " Enkö mää sais mennä? Jos nyt pääsisin, niin kotiarestiahan voisi siirtää ja sitten ihan varmasti kuuntelisin sua koko ensi viikon." Täytyy tunnustaa, että hetken kävi lasta sääliksi ja mietin, että mitä jos. Mutta sitten, nyt kun väännetään ihan kaikesta, niin jos annan nyt periksi, niin kuunnellaanko mua sitten enää ollenkaan. Ylättävän vähällä huudolla päästiin.
Turkispuuhka söi mun silmälasit. Harmittaa yllättävän vähän. Kotivakuutukseen ei edes kannata soittaa, kun lasit maksoivat alkukesästä 60€ ja kotivakuutuksen omavastuu on 150e. Kai sitä täytyy raaha itsensä ostamaan uusia.
apua! Minkä ikäinen Esiteini oikein on?
VastaaPoistaEi muuten mutta alkaa housunpuntit tutista kauhusta...
Jaksamista, kärsivällisyyttä :)
Paukkuja tuohon. Ja nimenomaan siihen,että mistään ei vaan tingitä.
VastaaPoistaMeillä kaiken a ja o oli myös se,että meillä olikirjalliset syy-seuraussuhteet vähn kuin joka asiaan.
ja vaikka tuntui tyhmältä, niin juniori kirjasi itse(omalla käsialallaan) päiväjärjestyksen ja kellonajat ylös,jotka olivat piilossa vaatekaapin sisällä- mutta kuitenkin koko ajan nähtävissä.
Näin ne vaan menivät paremminkaaliin,kunmenivät tuon visuaalisen puolen kautta.
Sanottu sana kun ei oikeasti pysy pojan pitkäkestoisessa.
Jaksamista tuon vääntämisen kanssa. Mitä järkähtämättömämpi olet, mitä vähemmän huudat, sen paremmin kaikki tulee sujumaan.
Sen suurempi tulee olemaan se luottamus, jonka saavutatte.
Terkuin äiti, jonka Juniori onkin jo 15 ja puoli vuotta. Huh!
Suuri osa on jo ohi, nyt ollaan erilaisten haasteiden ja vaikeuksien keskellä.
Empatia oikealla kohdalla auttaa pitkälle, varsinkin tuolla pojalla , ja saa aikaan sen,että kohtaus saattaakin mennä ohi. Aikamoista nuorallakävelyä.
Jaksamista <3
Esikko täyttää ensi viikolla 12 vuotta.
VastaaPoistaKiitos, Vintti tsemppauksesta!