Elävää elämää

Joskus muinoin silloin aikojen alussa aloitin kirjoittamisen kotiäitirumbassa ja sitten aloin laihduttaa. Jossain vaiheessa tämä kääntyi enemmän ja vähemmän kertomukseksi Esikon vaikeuksista.

Niinhän se menee, siitä puhutaan mikä eniten askarruttaa. Tällä hetkellä elämä pyörii enemmän ja vähemmän lasten (erityis)tarpeiden ympärillä. Siinä sivussa painosta on tullut sivuseikka. Voin kertoa kiinnostuneille, että siellä ollaan mitä aloitetiinkin (99kg).

Ne asiat mihin tällä hetkellä meillä panostetaan on se, että me saadaan tämä Sirkus toimimaan arjessa. Seuraavana tulee aikuisten jaksaminen ja parisuhde.

Haluaisin jakaa kanssanne kuvan Esikosta. Kuvan, jossa lapsi hymyilee aidosti. Mutta Esikko on jo niin iso ja tietoinen itsestään, että olen luvannut olla jakamatta hänen kuviaan ilman lupaa. Esikko voi paremmin kuin vuosiin. Toki me kaikki jännitämme yläkoulun alkua, mutta nyt, juuri nyt, näkyy valoa tunnelin päässä.
Hankala lapsi muuttui erityiseksi ja nyt opetellaan uusia käyttöohjeita.

Niin se menee, oikea, elävä elämä. Se muuttuu matkan varrella. Niin kuin tavoitteet ja päämäärätkin.

Meillä oli ihana viikonloppu. Toivottavasti teilläkin.

  
                                                                             Siinä teille uusi kuva Turkispuuhkasta