En tiedä mistä aloittaisin tai mitä sanoisin. Päässä pyörii ihan liikaa tällä hetkellä.
Töissä on hirveä kaaos: työntekijöitä on lähtenyt, pitäisi löytää uusia tilalle ja opastaa ne työtehtäviin, sairaslomia on todella paljon, kesän työt pitäisi suunnitella ja tuntuu, että kun vetää henkeä välissä, niin uusi katastrofi iskee jo.
Ja kotona... Parisuhde... Miten sen nyt sanoisi. Arki sujuu hyvin, mutta se muu. Tylsää. Olen puhunut Ukon kanssa. Minusta tuntuu siltä, että intressit ei kohtaa. Haluaisin mennä, tehdä, nähdä ihmisiä, suunnitella ja keksiä uusia juttuja. Ukolle tuntuu riittävän kotona oleminen. En siis halua mennä ja tehdä yksin vaan haluaisin koko perheen mukaan tai mennä Ukon kanssa. Mutta kun tuntuu siltä, että koko suunnittelu ja käytännönjärjestelyt ovat minun vastuullani. Ukko kyllä, yleensä, lähtee mukaan, jos olen tehnyt kaiken valmiiksi. Tympii ihan todella.
Mitä jos yritän vetää väkisin toista perässäni ja yritän saada sen aktiivisemmaksi kuin se itse haluaa tai on valmis. Missä on se parisuhteen tasapaino? Kuinka pitkälle kummankin kuuluu venyä?
En halua myöskään pakottaa toista tekemään vastoin omaa tahtoaan, mutta en myöskään voi antaa loputtomasti itsestäni ja toimia vastoin omaa perusluonnettani. Vaikeita asioita. Ehkä se tasapaino löytyy, toivottavasti.
Paino on sellaisissa lukemissa, että omassa nahassa oleminen alkaa tuntua hyvältä pitkästä aikaa. Muutkin ovat huomanneet muutoksen ja kehut tuntuvat hyvältä. Vaikka paino ei enää hirveästi tippuisi, niin se ei haittaa tällä hetkellä. Pidetään nyt saavutetuista eduista kiinni. Syön edelleen sen 500kcl vajeen mukaan. Katsotaan mihin asti mennään. Paino on tällä hetkellä 78.8kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti