Suhde taitaakin olla pahemmassa jamassa kuin uskoinkaan.
En ole ymmärtänyt, kuinka huonossa kunnossa Ukko on. Olen elänyt jossain kuplassa viime vuodet ja luullut, että kaikki on ok. Vaan eipä olekaan.
Olen keskustellut Ukon kanssa kolmena iltana tällä viikolla. Ukko on vihdoin alkanut puhua siitä miltä oikeasti tuntuu. Kamalia asioita ja vielä kamalampi kuva minusta ihmisenä. Jos kuuntelisin ulkopuolisena Ukkoni juttuja, niin käskisin äkkiä lähteä vetämään ja jättää se hullu dominoiva akka ja juosta karkuun.
En tiedä missä kohtaa mennään metsään, mutta jossain ja pahasti. En tunnista itseäni niistä puheista. Jostain kohtaa kyllä hieman, mutta en kokonaan. Ehkä se totuus on taas jossain puolivälissä. En tiedä miten tästä mennään eteenpäin. Joku meistä tarvii terapiaa ja pian. Tai sitten koko porukka...
Nyt lenkkarit jalkaan ja ulos juoksemaan. Saa pääkin tuuletusta!
Tuosta postauksestasi näkyy, että sinulla on kyky asettua tilanteessa hiukan kuin ulkopuolelle. Eli teillä on sen perusteella oikein hyvät mahdollisuudet saada suhteenne paremmalle tolalle. Kovasti paljon tsemiä siihen, samoin kuin kuntoiluproggikseenkin.
VastaaPoistaYritän suhtautua tähän tyynesti ja liikaa murrehtimatta. En haluaisi erota, mutta paljon selvittelyä tilanne vaatii. Eikä se terapia ainakaan pahasta olisi :)
VastaaPoistaKyllä täm tästä taas jollain tavalla selviää.