tiistai 29. kesäkuuta 2010

Repsahduksia ja paluu arkeen

Nyt se sitten tapahtui, se pahimman laatuinen repsahdus.
Viime tiistaina punnistisin ja laskin, niin kuin viimeisen puoli vuotta, kaiken ruokani. Olin treffeillä Ukon kanssa (se tosin hylkäsi minut kesken treffien ja meni elokuviin, annoin luvan ja taisin vähän työntääkin elokuvateatterin suuntaan). Yksin jäätyäni meni aivan ihanaan kahvilaan keskustassa lukemaan lehteä ja juomaan vain kahvia. Ja kuinka ollakkaan joku, siis en missään tapauksessa minä, tilasi sen kahvin kanssa valtavan suklaamuffinin kermavaahdolla ja suklaakastikkeella.
Iltasella poljin kaverini tykö lainaamaan telttaa, 18km yhteensä. Kaikki vielä hallinnassa ja tavoitteessa pysyttiin. Kaveri oli tehnyt mansikkakakkua. Ei, en minä tuollaisia... ja löysin edestäni tyhjän lautasen jolta joku oli syönyt mansikkakakkua.
Kotimatkalla kävin ostamassa kaupasta makaronia, ja kuinka ollakaan huomasin ostaneeni myös Marjannelakun. Kotona söin leivän ja kaikki päivän kalorit oli syöty, tähän olisi ollut hyvä lopettaa.
Istuin sohvalla ja söin kaapista lasten suklaakarkit, sen jälkeen sulatin 3 munkkirinkilää pakkasesta ja söin ne. Sitten mietin, että mitä sitten syötäisiin. Totesin Ukolle, että lähden hakemaan pizzaa. Johon se vaan, että joo, joo. Ei uskonut. Kun tulin takaisin kebab-pepperoni-aurajuustopizzan kanssa, niin se katso minua hölmistyneenä ja sanoi, että sitten ihan tosissaan hait sen pizzan. Söin viisi palaa ja oli paha olo.

Sen jälkeen tsemppasin kaksi päivää ja sitten söin kaksi päivää kuin viimeistä päivää mökillä. Nyt olen taas ollut kaksi päivää kunnolla. Paino nousi 3.5kg. Tänäaamuna oli jo pientä laskua havaittavissa, paino oli enää vain 78.7kg, ja tähän silmien pyörittelyä.

Aloitin herkkulakon, taas vaihteeksi, eilen. Huomaan lipuvani taas vanhoihin tapoihin ja syöväni makeaa (melkein) joka päivä. Ollaan vähän aikaa taas ilman ja jos se joku päivä vielä kohtuudella onnistuisi.

Loma loppui ja työt alkoivat eilen. Nyt heilutaan pomona neljä viikkoa. Sitten on vielä 1.5 viikkoa lomaa ennen kuin alkaa syksy ja kolulut ja eskari.

Olisi kiva tietää kuka tätä lukee. Kommentoida ei ole koskaan pakko, ja olen aika laiska itsekin jättämään komenttia, mutta nyt olisi sopiva hetki ilmiantaa itsensä! Kiitos!

8 kommenttia:

  1. Tämä ainakin käy täällä kuikuilemassa oletko postannut uusia kuulumisia. Kai tuon ahmimisen kanssa vaan olisi jotenkin opittava elämään ja olemaan hämmästymättä kun se aina vaan pyrkii esiin. Olen ihan tosissani miettinyt pitäisikö mennä hypnoosiin tai johonkin muuhun aivojen uudelleenohjelmointiin. No, ehkä syksyllä sitten.

    VastaaPoista
  2. minä myös käyn säännöllisesti kurkkaamassa mitä tänne kuuluu :)

    VastaaPoista
  3. Kiva, kun joku ilmoittautuu :)
    Maureenin melkein arvasin täällä hiipailevankin, niin kuin minä sinun osoitteessasi.
    Ja Nti Pikkarainen: kävin lukemassa blogiasi ja tulen uudelleenkin :)
    Tuosta ahmimisesta: en tiedä mikä saa ahmimaan, vaikka tervejärki kirkuu koko ajan, että et olu ihan viisas. Ja tällä kertaa ei ollut edes paha mieli tai muuta Kun ruoka vain oli niin hyvää, ja mitä epäterveellisempää niin sitä parempi.

    VastaaPoista
  4. Mä olen joskus kommentoinut sun juttuja, mutta aina luen. Mä tunnistan sun fiiliksissä ja ajatuksissa paljon omiani :). Sekä paino et elämä et parisuhdesellaisissa. Kysyit joskus onko mulla blogia. Nyt on, eilen aloitettu :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kihihi... mä luen kans! Itehän mulle linkin tänne lähetit. Terveisin: Arvaa kuka! :D

    VastaaPoista
  7. EllenMariia:Tunnistan sut kengistä ja nimimerkistä :D Ja en olis antanut sulle osoitetta, jos et sais lukea.

    Tiitu: Kävin heti vakoilemassa :) Kiva, kun luet edelleen.

    VastaaPoista
  8. Niimpä niin... mä oon silleen vaan "vähän piilossa". :D Ja toi poistettu kommentti on muuten mun aikaan saannos! Sorppa! Pannaa helteen piikkii sekin!? :)

    VastaaPoista