Ihan pienenä olin prinsessa: salsahameita, pitsiä, ripsua ja röyhelöä. Äiti leikkautti, ikävä kyllä, tukkani aina lyhyeksi.
Sitten olin sellainen enemmän poikatyttö. Vaatteet ei juuri kiinnostaneet. Kunhan olivat sopiva ja ihan siedettäviä.
Lukiossa tuli kuvaan enemmänkin aatteet kuin vaatteet. Jos määritellä pitää, niin hipahtavan puolelle mennään ja vahvasti.
Opiskeluaikoina taisin olla jotain rokkaritaiteilijan suuntaa. Farkkuja, pitkiä hameita, maihareita, ränsistyneitä kumitossuja, kirppisnahkatakki. Mustaa, tumman sinistä, murrettua vihreää, valkoista. Omistin myös nahkahousut.
Kotiäitivuodet meni verkkareissa, tuulipuvuissa, kumitossuissa, trikoopaidoissa. Oman haasteensa asetti myös iso koko ja haluttomuus ostaa vaatteita siihen läskiin.
Ja nyt... esiin tunkee neiti. Pelottavaa. Korkokenkiä, irtoripsiä, käsilaukkuja. Ja tänään työkaveri laittoi hiustenpidennykset. Ekaaa kertaa omaan pitkän tukan. En tiedä mihin syyntaan ollaan menossa, mutta tyyli hakee taas uutta uomaansa. Katsotaan mihin tässä päädytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti