Turvaverkkarit

Kaikki ihmiset tarvitsevat turvaverkkarit.
Ne on sellaiset jo parhaat päivänsä nähneet lötköt, joita ei kuitenkaan voi heittää menemään. Niissä on mukava oleskella, niitä ei tunne edes oikeastaan iholla, kun ne ovat jalassa. Ne lohduttavat, joustavat ja antavat turvaa.
Uusien turvaverkkareiden etsiminen on mahdotonta. Ikinä ei tiedä etukäteen, että tässä, juuri tässä, on ne turvaverkkarit. Löytyminen on sattuman kauppaa.
Vanhat turvaverkkarini ovat vaaleanpunaisen Niken kollegehousut. Tahrat eivät enää lähde kunnolla pesussa, ne ovat täydellisesti muotoutuneet vartalolleni. Lahkeensuut ovat harmaat, eivätkä puhdistu enää ja haaroissa on pari pientä reikää. Ja silti, en voi heittää niitä pois. Pahana päivänä vedän ne edelleen jalkaan ja kuljeskelen kotona. Asuun kuuluu vielä villasukat.
Olen ehkä löytänyt uudet turvaverkkarit sitä päivää ajatellen jolloin on yksinkertaisesti pakko luopua näistä vanhoista. Uudet ovat Me&I:n mustat plyysihousut. Voi sitä pehmeyttä ja joustavuutta. Vielä tarvitaan vähän venytystä ja muutama pesu, mutta olen toiveikas. Seuraaja on hyvä olla olemassa pahan päivän varalle.
Ja villasukat, niistä voisi pitää ihan oman luentonsa. Kukaan järkevä olento ei pärjää ilman hyviä (ehkä jo parsittuja) villasukkia. Tavalliset sukat ahdistavat ja sukkahousut ovat pahimpia. Ne ahdistavat henkistä vapautta. Ensimmäinen asia minkä teen, kun pääsen kotiin, on sukkien riisuminen. Villasukissa taas voi hiihdellä vaikka koko päivän.

Olisi mielenkiintoista tietää muiden turvavaatteista.