ELo ja olo on viettänyt hiljaista aikaa. Kuusi viikkoa täynnä sairastelua. Olo ei parane millään. Menee niin hermot tähän sairasteluun.
Yritin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina salille. Rupesi kesken vatsalihasliikkeiden huippaamaan ihan tolkuttomastio. Lähdin kotiin.
Eilen kävelin Esterin, työkaverini ja hänen tyttärensä kanssa pienen lenkin. Olin kuin vanha läähättävä akka. Kunto on ihan romahtanut. Ei ole tälläistä flunssaa täällä nähty ennen. Pahinta on se, kun korvat ovat koko ajan lukossa, enkä kuule mitään ja huimaa. Lääkärissä olen käynyt kolme kertaa. Nyt viikko sitten sain lääkekuurin, mutta ei tunnu auttavan, ei.
Joko sanoin, että menee hermo tähän sairastamiseen.
Vaa'alla en ole käynyt. Olen taas ihan sokerikoukussa. Ja rasvaa. Itseäni jo ällöttää oma syömiseni. Jos painoa pitäisi veikata sanoisin, että 80-82kg. Tekosyita löytyy vaikka muille jakaa. Ryhdistäydyn, tänään, huomenna, ensi viikolla, joskus...
Huomaan huonot ruokailut väsymyksenä, turvotuksena ja ällönä olona.
Eniten jurppii se, että en pääse liikkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti