Sain ihania yökylävieraita, kohta 3 vuotiaat kummitytöt. Illalla riitti vipinää ja vilskettä. Neiti A:ta vähän itketti, kun tuli väsyneenä ikävä äitiä ja neiti B piti Pojua hereillä kälätyksellään. Muuten sujui todella hyvin. Ukko oli vielä iltavuorossa, joten vietin lapsilauman kanssa iltaa yksin.
Flunssa jatkuu. En ole käynyt lenkillä tai salilla kolmeen viikkoon. Kohta pitäisi päästä.
Ja ei puhuta ruokavaliosta tai syömisestä, eihän... Hävettää... En edes kehtaa kertoa teille mitä olen syönyt viime aikoina.
Olen hurahtanut taas neulomiseen. Kudoin itselleni megalomaanisen kaulaliinan. Siihen voin kääriytyä sitten talvella. Viime viikolla kudoin elämäni ensimmäisen pitsineulehuivin. Piti kokeilla, että osaanko. Osasinhan minä, mutta hermo meni silmukoiden laskemiseen. Olen jo valinnut seuraavan työn. Aion kutoa itselleni pitkän hupullisen villatakin. Tällä hetkellä ei ole rahaa satsata lankoihin niin paljon kuin pitäisi. Tietääkö kukaan hyvää ja halpaa nettilankakauppaa esim?
Olen käynyt viime kevättalvesta lähtien yksikseni perheneuvolassa juttelemassa. Lähinnä esikon takia, mutta myös Ukon masennuksen takia. Kävin taas tällä viikolla, mutta nyt ei ollut mitään asiaa. En saanut/halunnut uutta aikaa, mutta saan mennä tarpeen mukaan heti, jos tunnen tarvetta. Olen kokenut nuo käynnit todella vapauttavina. Toki puhun asioista myös ystävieni kanssa, mutta siellä joku saa palkkaa siitä, että kuuntelee minun vinkunoitani. Se ei ole vastavuoroista eikä minun tarvitse antaa takaisin päin mitään.
Ukko lähti lasten kanssa puistoon ja minä lupasin tehdä ruokaa. Kai pitää nostaa itsensäö ylös tästä tuolista ja suunnistaa kohti keittiötä...
Ei ollu mitään asiaa? Kuulostaapa hyvältä... Toivottavasti se on sitä... siis hyvä asia. Itellä varmaa löytys ny just vähä yhtä jos toista vinkunaa, mut ehkä mä vaan vingun kavereille taas, ni eiks se sillä helpotu!? :)
VastaaPoista