keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Niitä näitä...

Viiden viikon päästä on äitini isot juhlat ja mitkään vaatteet eivät mene kunnolla päälee. Miten sitä taas ollaan tässä pisteessä.
Ei tämä ihan tervettä ole enää. Uusi elämä alkoi, taas, sadan tuhannen kerran...

Mieli on jo vähän parempi.
Poju täytti seitsemän. Minä täytin 36 vuotta. Olen käynyt lenkillä ja onnistunut olemaan stressaamatta työasioista. Koulujuttujen pitäisi olla valmiina parin viikon päästä. Tulee kiire. Senkin suhteen ajattelen niin ,että onneksi on olemassa viime tippa.

Kyllä täm tästä. Ja painonkin olen ajatellut saada hallintaan. Nyt lopullisesti tällä kertaa. JoJo mikä Jojo.

2 kommenttia:

  1. Hei Jojo! Kiva kun olet taas paikalla. Sä olet niin katoavaista sorttia. Onko kaikki ok? Sillä vaan kysyn, et mulla kriiseilyt saa vähentään bloggailua ja muuta. Sellainen "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään". No joo, sä olet varmaan vaan kiireinen. Tsemppiä urheiluun ja jojoikun alasmenovaiheeseen :)

    VastaaPoista
  2. Kaikki on ok :) Kiitos huolenpidosta.
    Monenena päivänä olen miettinyt, että tästäkin voisi kirjoittaa ja tästä, ja sitten kun on se aika koneella, niin eipä ole enää mitään sanottavaa.

    Yritän parantaa tapani ja olla aktiivisempi :D

    VastaaPoista