Siis, oikeasti?! Käsi pystyyn ketä muuta ei voisi vähempää kiinnostaa voittaako joku joukkue jossain älyttömässä urheilupelissä!
Olen viime päivinä tuntenut itseni todella erilaiseksi. Yli viisikymppiset naiset ei puhu kahvipöydässä muusta kuin, että oli se sitten nätti maali... näitkö sen... ai, et... no mikset... kaikkihan sitä kattoo... ja kerrankos sitä nyt ME voitetaan... kyllä sunkin olis kannattanut katsoa...
Mutkun mua EI kiinnosta. En ymmärrä miten minun itsetuntoni nousee siitä, että pari hassua miestä yrittää saada pientä muovin palaa johonkin verkkoon. Eihän minulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Se ei ole mitenkään minun ansiotani. Hyvä, jos pärjäävät sellaisessa mitä itse haluavat ja harjoittelevat kovasti. Mutta miksi minun pitäisi hyppiä suihkulähteissä ja luvata tehdä jotain päätöntä jo NE voittavat?!?
Jos jollekin jäi vielä epäselväksi, niin en seuraa urheilua, ollenkaan, milloinkaan, evvk.
Meillä on kaksi telkkaria sen takia, että tulisi avioero nopeasti, kun Ukko haluaa katsoa kaiken maailman ottelut ym. Nyt mun ei tarvi, kun ei kiinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti