Ei tekisi mieli raataa töissä. Olisi kivempaa viettää päivät lasten kanssa rannalla, mutta minkäs teet. Itsepä loma-aikani valitsin. Vielä viisi viikkoa töitä edessä ennen lomaa.
Kaikki vaatteet kiristää. Ei kivaa ollenkaan. Sain kummallisen motivaation tähän touhuun. Meillä on ehkä luokkakokous syksyllä. Edelliseen en edes mennyt. Jotenkin teinitraumat nostaa rumaa päätään. Jos menen, niin en voi mennä tämän näköisenä. Jatkuuko yläaste ikuisesti?
Olen aina ollut se: ympyröi oikea vaihtoehto joka ei kuulu joukkoon.
En kuulunut luokan eliittiin, sanoin vastaan porukan johtajalle. Tämän seurauksena en ollut tervetullut heidän porukkaansa.
En ollut tarpeeksi nörtti kuuluakseni heidän ryhmäänsä. Kävin kuitenkin discossa ja olin kiinnostunut vaatteista ja pojista ym. Ja luin mieluummin roomaneja kuin koulukirjoja.
En kuulunut siihen raggariporukkaankaan. En polttanut, en juonut, en huudellut ym.
Minulla oli omat kaverini kuvataidekoulusta ym. En koskaan oikein edes halunnut kuulua luokan porukoihin. Vaihdoin kokonaan toiseen lukioon. En halunnut jäädä samoihin ympyröihin. Minua ei ole varsinaisesti kiusattu, enkä ole kokenut itseäni syrjityksi tai yksinäiseksi. En vaan yksinkertaisesti kuulunut siihen ryhmään.
Miksi menisin näiden vuosien (20vuotta!!!) jälkeen tapaamaan näitä ihmisiä. Ei ole tähänkään asti kiinnostanut mitä niille kuuluu. Miksi kiinnostaisi nyt. Kuka siellä oikeasti keroo mitä kuuluu. Kaikki on enemmän ja vähemmän siloiteltua. Sama vanha pätemisentarve nostaa päätään. Mihin ne vanhat asemtemat olisivat muuttuneet?!
Onko jollain ollut oikeasti hauskaa luokkakokouksessa?
Minulla oli tänä keväänä kutsu luokkakokoukseen myös ja huomasin pohtineeni menen-en mene kysymystä koko sen kuukauden kuin kokoukseen olisi vielä ollut mahdollista ilmoittautua.
VastaaPoistaSitten en mennyt ja siitäkin jäi sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt mennä. Muistan omat kouluaikani hyvin ristiriitaisina - näin jälkikäteen ajattelen, että olin siihen aikaan aika ilkeä riivinrauta. En varsinaisesti kiusannut ketään, mutten ollut kilttikään ja osittain hengasin koviksempien jengissä. Sujahdin sitten sujuvasti hieman samankaltaiseen jengiin uudella opiskelupaikkakunnalla.
Nyt ei sitten ole sitä miestä, autoa, bemaria eikä labradorinnoutajaa. Eikä kahta lasta. Enkä äänestä oikeistopuolueita.
Joten lyhyestä virsi kaunis: yläaste kestää ikuisesti.
Toisaalta jos menisi kokoukseen, olisi mahdollista päivittää tilanne nykyaikaan, ei eläisi vaan pelkästään jonkun kymmeniä vuosia vanhan mielikuvan varassa, joka on pakostakin osittainen ja siis virheellinen.
Sua muuten varmaan pidettiin aika coolina tyyppinä ja se sinun olisi varmaan hyvä kuulla. Ja jos kokous saa pitämään tarkemmin kiinni solakkuuspäätöksestä, niin sehän on aina pelkkää plussaa.
KAKSI kuukautta, sä olet ollut kateissa kaksi kuukautta.Mulla on ikävä sua! Tule takaisin!
VastaaPoistaHahah! Tulitpas takaisin heti kun mä katosin :). En ehtinyt tänne vielä tulla ilmoittautuun. Olin tulossa kyllä.
VastaaPoistaMutta MISTÄ sä mut löysit. Mun kuuluu olla salainen persoona :)
PINKKI
Pinkki: Kerronko täällä ;) ? Kyllä etsivä löytää.
VastaaPoistaYhdessä blogissa oli linkki sun uuden blogin yhteen tekstiin. Ja tunnistin sut ekaksi yhdestä valokuvasta tai oikeastaan siitä kaapista ja sitten yhdstä lempinimestä.
Onko sulla sähköpostiosoitetta? Mun oman pitäis näkyä tuolla sivussa. Laita vaikka postia, niin mun ei tarvi enää pelästyä ja huolestua ja vaikka mitä :D Sain kyllä eilen pari harmaata hiusta lisää. Linkitänkö sut vai jätänkö linkittämättä?
Saa mut linkittää Olenhan vaan anonyymi uusi ihminen :)
VastaaPoistaMä tajusinkin jo aiemmin mistä saatoit mut löytää auroin vedet silmissä kun luin samaista juttua. Mut olet sä aikas taitava kun keksit ja löysit.
Opiskele siis vaan lisää, tollane älykkö :)
Mutta kiva kun tulit takas sinäkin. kerro nyt lisää kuulumisia. kesä oli pitkä!!!
Pinkki