Syksy

Lomat on pidetty ja arki alkanut.

Poju tärisi kolme iltaa ennen koulun alkua: Jos hän ei osaakaan ja jos hän vaikka tekee virheitä ja sitten opettaja suuttuu. Onneksi silitys, syli ja hali auttoi. Ja kolme päivää koulun alun jälkeen poika osasi lukea.
Ja meillä soi vetopasuuna. Poju on innostunut ja ylpeä soittimestään. Ääni ei ole niin paha kuin pelkäsin.

Esikko on saanut selviä esiteinipiirteitä. Luoja meitä auttakoon teineiltä. Hubaa tiedossa koko rahanedestä, muuta ei voi sanoa. Muuten sujuu hyvin. Ensi viikolla on kotrollikäynti perheneuvolassa. En halua lopettaa, mutta en tiedä tarvimmeko sitä enää oikeasti. Ensi syksynä on edessä iso muutos. Esikon koulu muuttuu Normaalikouluksi ja koko, siis ihan koko, henkilökuntavaihtuu, todennäköisesti siivojia ja ruokalan väkeä myöten. Tyttö murehtii jo nyt, kun oma opettaja joutuu lähtemään. Isoja muutoksia edessä.

Ja mitä voisi sanoa pahnan pohjimmaisesta, Esteristä... Tyttö kasvaa kuin rikkaruoho ja samoin kasvata tahdonvoimat. Se lapsi sitten omaa maailman suurimman itseluottamuksen ja toimeliaisuuden. Viime sunnuntaina meikkasin ennen kuin anoppi tuli meille. Esteri seisoi wc-pöntön kannella ja halusi kajalilla kissanviikset naamaansa. Aikansa katseltuaan se ehdotti, että jos värjäisin koko yläluomen mustalla kajalilla, niin voitaisiin sanoa anopille, että äidillä oli vähän rankka aamu. Mistä se nuo juttunsa oikein repii!

Minä valmistuin, sain todistuksen viime viikolla postissa ja seuraavaan palkkaan tulee 5% palkankorotus. Jotain hyötyä siitä paperistakin.
Todennenäköisesti olen matkan varrella hukannut muutaman ruuvin päästäni, mutta huomasin viime viikolla ilmoittautuneeni seuraavaan tutkintoo. Opiskelen seuraavat kaksi vuotta töiden ohessa siivousteknikoksi. Ei taida kaikki olla täällä kotona.
Liityin takaisin vanhan kuntosalini kokoaikaiseksi jäseneksi. Kävin tiistaina spinnigissä ja juoksemaankin olen taas alkanut. Painosta voidaankin sitten puhua joskus toiste. En tiedä kehtaanko edes kertoa.

Minulla ja Pojulla on yhteinen tarrataulukko. Poju ei vingu ja vikise vaan yrittää sanoin kertoa mikä harmittaa ja minä yritän olla huutamatta. Kuulostan ihan hyenaalta huutaessani. Ensimmäisen palkinnon saimme eilen. Tarvittiin viisi hymynaamaa (molemmilta) ja pääsimme kahdestaan ilman muita uimahalliin. Ja meillä oli kivaa. Nyt tsempataan 10 hymynaamaa ja sitten teemme jonkin muun retken tai uudestaan uimahalliin. Täytyy tunnustaa, että sain kyllä kaksi huutonaamakin. Aina on parannettavaa.