tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulujuhlia

Tip, tap, tip, tap... vaan teille kaikille.

Siis ihan oikeasti. Miksi kaikki, siis ihan kaikki, lasten harrastukset ja kerhot ja koulut haluaa järjestää juuri enne joulua jos jonkinlaista jouluspektaakkelia. Nämä riemut on ympätty juoluviikolla tai sitä edeltävälle viikolle.
Miksei joku voisi pitää sitä spektaakkelia jo marraskuussa tai vaikka tammikuussa. Meillähän ei tunnetusti ole mitään puuhaa ennen joulua muutenkaan.

Olen ravannut kahdeksassa (kyllä, 8) eri esityksessä vajaan parin viikon aikana. Käsi pystyyn, te jotka ihan rehellisesti voitte sanoa nauttivanne muiden kuin omien kullanmurujenne esityksistä? Ketään???
Totta kai haluan nähdä oman aarteeni esiintyvän. Mutta kun lapsi pitää ensin viedä ylimääräisiin harjoituksiin. Sitten esiintymispäivänä pitää olla paikalla 1-2h ennen esiintymisen alkua. Oman lapsen esitys kestää 2min45s ja koko tilaisuus kestää sen tunnin verran suunnilleen. Ja sitten kun raahaat kahta muuta mukana ja niillä on tylsää ym. tai sitten saat hoitopaikan toiselta puolen kaupunkia... Ja kotona ollaan seiskan jälkeen, aikaisintaan. Koko kolmikko on väsynyt, nahistelee keskenään, ainakin yhdellä on sokerihumala, kukaan ei ole ajoissa sängyssä ja äidillä menee niin hermot.

Positiivinen yllättäjä konserttien joukossa oli Pojun orkesterin ensi-esiintyminen: pelkästään yksi orkesteri, kesto 8 minuuttia. Kiitos ja hei. Näitä lisää.

Ja toinen on joulun alla pidettävät nyyttäri. Esikolla on huomenna neljännet viikon sisään, kolmannet koulussa. Kaikki aineopettajat haluavat pitää viimeisellä tunnilla jolujuhlaa. Ja mitä muuta se sisältää kuin pikkupurtavaa ja kivan pikkupaketin, prkl. Krääsää ja sokeria... Tarviiko kertoa mitä mieltä tästäkin olen. Yhdet: jees, mutta neljät yhdellä lapsella. Kerro se sitten kolmella...
Ja sitten tämä, että kun on niin epää, kun toi sai viedä kouluun, kerhoon... noita sipsejä, karkkeja... niin munkin pitää saada ja mitä me saadaan, jos toikin syö...

Hei, ihan oikeasti. Voisiko tälle tehdä mitään???

2 kommenttia:

  1. ja joka ihmeen paikassa ja tunnilla on se "syödään vähän karkkia" - sekö ihan oikeasti on tapa, jolla meidän lapsemme juhlivat?

    Kun samalla viikolla valikoidaan seitsemättä karkkipussia, ei paljon naurata.
    Meillä oli koulussa tietokilpailut tai levyraati, kun haluttiin pitää hauskaa...

    Joulujuhlat vielä jotenkin kestän, kun ne nyt kaikissa haparoivuuksissaan ovat ihan sympaattisia juttua.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu olevan. Aina, kun on yhtään mitään "juhlaa" tai hauskaa, niin siihen kuuluu karkki.
    Minkälaisen kuvan me annamme lapsille? Pitää syödä, että on kivaa?

    Ja yhdet vielä menee, mutta kun jokainen ope järjestää erikseen jotain...

    Ei me saatu viedä karkkia kouluun juuri koskaan. ja pikkujoulupussissa oli pipari, mandariini tai omena ja rusinoita.

    VastaaPoista