Positiivisuutta, kiitos

Olin tulossa tänne taas vinkumaan ja valittamaan kaiken maailman asioista otsikolla Suku on pahin.
Sitten mietin uudestaan. Minulla on niin monta asiaa joista voin olla onnellinen ja kiitollinen. Miksi takerrun pikku seikkoihin ja valitan niistä, kun voisin olla kiitollinen niistä isoista asioista.

Eli olen tänään kiitollinen:

• Anopille, joka piti lapsia koko viime viikon, kun ei ollut hoitopaikkaa ja me olimme molemmat aamuvuoroissa töissä (mitä sitten vaikka lasten vuorokausirytmi on perseellään, meillä on vielä tämä viikko aikaa kääntää se normaaliksi)

• Äidilleni, joka hoiti lapsia eilen, että pääsin hierojalle todella pahan niskajumin takia ( mitä sitten, että se soitti illalla erikseen ja on päättänyt, että kuopukseni on ongelmalapsi, mitä se lapsi ei todellakaan ole)

• Lapselleni, joka keitti äsken minulle kahvia, kun olin kärttyisä (mitä sitten, että se ei välillä suostu kommunikoimaan ollenkaan ja olen repiä tukan päästäni huolesta ja raivosta)

• Esimiehelleni, joka ymmärsi lastenhoito-ongelmani ja päästi minut aikaisemmin kotiin tänään, että Ukko ehti ajoissa töihin iltavuoroon ( mitä sitten, että välillä menee hermo ja tuntuu, että emme kommunikoi ollenkaan samalla aaltopituudella)

• Kiitollinen ihanille ystävilleni, jotka jaksavat kuunnella vinkunoitani (vaikka valitan taas ihan turhasta ja tavan vuoksi)

• Ja rakkaalle Ukolleni, joka jaksaa vieläkin vastata kesken iltavuoron puheluihini vaikka tietää, että varmaankin vingun.

Tänään ollaan siis vaan kiitollisia eikä takerruta pikku seikkoihin.

P.S. En tiedä miksi teksti pienenee noin. Kun muokkaan, teksti näyttää saman kokoiselta. mutta julkaistuna ei. En osaa sanoa missä vika... Sori.