Poju 6v.

Meidän poikanen täytti eilen kuusi vuotta.
Muistelin sitä kuinka Pojun synnytys yritettiin käynnistää, kun 40rv oli täynnä. Verenpaineet hipoivat pilviä ja olo oli aika karsea. Tytöt ovat molemmat syntyneet itsetään 38+, mutta Pojulla ei ollut silloinkaan kiire, niin kuin ei ole nytkään. Kahden päivän käynnistysyritysten jälkeen lähdin kotiin nukkumaan vaikka supisteli hiljalleen. Yöllä herätin Ukon ja sanoin, että nyt lähdetään. Yhdeksän tuntia se otti saada poikanen maailmaan. Ensin ei tapahtunut mitään ja kun Ukko lähti ostamaan kahvia ja soittamaan lapsenvahdille, niin Poika päätti tulla äkkirytinällä. Ukon ilme oli aika hölmistynyt, kun e tuli takaisin kahvin kansa ja kätilö ilmoitti, että vauva syntyikin jo. Poju-paralla oli naama mustelmilla ja verenpurkaumis silmissä, kun vauhti oli niin hirmuinen.
Poju oli hörökorvainen, kokonaan kalju ja todella pyöreä vauva ja vielä hampaaton yli yksi vuotiaana.

Nyt siitä on tullut laihan luikku, rauhallinen ja pohdiskeleva. Eilen Poju sai meiltä sellaisen todella ison Bionikclen lahjaksi. Ensimmäinen kommentti oli: "Eikä!" Esikko kysyi, että oliko se hyvä asia ja tälläistäkö olet aina toivonut. Poju tuijotti laatikko silmät selällään ja sanoi:"En ole toivonut, kun en tiennyt, että tälläisä on olemassakaan. Mutta jos olisin tiennyt, niin olisin kyllä toivonut!"
Kerrankin, vahingossa tosin, onnistuimme ylittämään lapsen toiveet ja kuvitelmat. Tuo kyseinen lelu on ollut reilun vuoden yläkaapissa, kun se oli niin hurja ja isommille tarkoitettu. Löysin sen Vapaavalinnan lelupoistomyynnistä ihan pilkkahinnalla ja ostin sen hetkenmielijohteesta, kun se oli niin halpa. Tässä tapauksessa onnistuin heräteostoksessani.

Poju oppi toissapäivänä ajamaan ilman apupyöriä. Kyllä siitä on riemuittu. Vauhti ja kehitys on hurjaa. Vielä viime syksynä Poju ei edes suostunut kokeilemaan, jos hän vaikka kaatuu.. Poju ei ole uhkarohkeimmasta päästä. Poju, toisin kuin tyttäret tässä perheessä, on varovainen ja harkitseva.