Vihdoinkin

Olen tämän viikon aikana jo ollut moneen kertaan luovuttamassa koko projekstista taas. Paino ei vaan ole pudonnut neljään viikkoon. Olen punninnut ja merkannut kalorilaskuriin kaiken. Liikkunutkin olen.

Ja tänäaamuna... tadaa... -1.0kg yhtäkkiä. Paino on siin nyt 80.3kg.
Pitäisi vaan jaksaa olla kärsivällinen eikä hätiköidä niin paljon. Mutta kun, haluan kaiken heti. Tiedän, että hidas pudotus on järkevää ja sillä tavalla pää pysyy parhaiten perässä ja tulokset ovat kestävämpiä. Silti haluaisin koko ajan näkyviä tuloksia.
Onhan tässä kyllä tullut muitakin näkyviä tuloksia kuin pienenevä numero vaa'assa. Ostin toissa kesänä farkkuja kirppikseltä. Isoin ongelma housuissa on se, että olen vyötäröltä kokoa kahta pienempi kuin reisistä. Jos housut ovat hyvät vyötäröltä, niin voitte olla varmoja siitä että ne kiristävät reisistä. Ja jos taas reiden kohdalta on soipivat housut, niin vyötärö on ihan liian iso. No kuitenkin, löysin kirppikseltä Espritin todella hyväkuntoiset farkut muutamalla euorlla, mutta ylin nappi ei mennyt kiinni. Ostin ne kuitenkin, koska ne olivat reisistä juuri sopivat. Päätin, että tässä on tavoitehousut. Viime keväänä, kun painoin 82kg, huosut menivät jalkaan ja napit kiinni, muta vyötärön yläpuolelle tuli sellainen kauhea "teiniröllö", läskimakkara. Nämä farkut eivät jousta yhtään.
Ja toissapäivänä, kun olin lähdössä Helsinkiin työmatkalle, päätin hetken mielijohteesta sovittaa farkkuja. Ne mahtuivat, napit menivät kiinni eikä teiniröllöä tullut. Farkut saisivat olle ehkä inasen löysemmät, mutt eivät näyttäneet pöllömmiltä jalassa. Olin niillä päivän reissussa. En kyllä viime talvena uskonut enää koskaan mahtuvani niihin farkkuihin.

Olen viime päivinä keskustellut moneen kertaan itseni kanssa karkin ja pullan syömisestä. Töissä tuntuu olevan koko ajan kahvipöydässä pullaa, keksiä, karkkia ym. Mehän teimme Esikon kanssa pari viikkoa sitten sopimuksen, että olemme herkkulakossa koulun loppumiseen asti. Minulle on viime aikoina tosi moni sanonut, että eihän lapsesi saa koskaan tietää, jos nyt yhden pullan syöt. Nii-in, eihän se saakaan tietää, mutta voinko odottaa 9-vuotiaan olevan ilman herkkuja, jos en itsekään pysty siihen. Ja toisekseen hämmästyttää se, että lapselle annettua lupausta vähätellään. Voisinhan pettää miestänikin eikä sekään saisi välttämättä koskaan tietää. Oma nautinto laitetaan lupausten ja sopimusten edelle. Tämä näkyy pätevän myös syömisen suhteen. Ihmiset eivät voi käsittää sitä, että kieltäytyy syömästä jotain sen takia, että on luvannut lapselle, ja pitää lupauksensa vaikka lapsi ei ole mailla eikä halmeilla. Kummallisia asioita.

Kohta vedän lenkkarit jalkaan, haen Pojun polkupyörän kellarista ja lähden poikasen kanssa kahdestaan lenkille. Täytyy juosta kunnon lenkki, koska olen menossa Ison pomon 40-vuotissyntymäpäiville iltapäivällä. Haluan kuitenkin pysyä tavoitekaloreissa, niin täytyy kuluttaa jo vähän etukäteen.