torstai 10. maaliskuuta 2011

Äitiydestä

Mikähän noissa Tiitun kommenteissa on, kun ne saavat aikaan aina puhetulvan.

Olen aina halunnut äidiksi. Olin sitä mieltä, että miestä en ota riesoikseni. Avioero tulee kuitenkin. Lapsia olen aina kuitenkin haluunnut sen 3-4.

Kun sain tietää esikoisesta, en hetkeäkään epäillyt, etten pitäisi vauvaa. Kaksi seuraa ovat olleet todella toivottuja ja haluttuja. Se, että sain miehen suostumaantuumaan, vaati aikamoista suostuttelua, mutta ei se loppujen lopuksi ollut kovin vastahankainen.

Minusta on ihanaa, kun lapset kasvaa. En ole ainakaan vielä nyyhkinyt koulun pihalla, kun lapsi siirtyy uuteen elämänvaiheeseen.Tietyt rajapyykit kuuluvat ihmisen elämään ja ihanaa seurata omien kasvua. En kuitenkaan odota, että sitten kun ne ovat niin ja niin isoja, niin sitten... Näin hyvä juuri nyt. Ja toivottavasti osaan nauttia juuri siitä hetkestä missä olemme nyt. Sen enempää haikailematta menneisyyteen kuin liikaa tulevalta odottaen.


Rakastan vauvoja. Voisin vielä synnyttää ja imettää, mutte ei enää raskautta eikä yövalvomisia. Esterin ja Esikon uhmat ovat olleet aika mahtavia. En jaksa enää yhtään uhmaikäistä. Kauhulla murrosikää odotellessa. Minusta, tämän kymmenen vuoden kokemuksella, lapset ovat rasittavimpia 1-3 vuoden välissä. Ne ovat hengenvaarallisia. Taidot riittävät, mutta järki ei. Siinä vaiheessa, kun lapsi täyttää kolme, niin jokin tuntuu loksahtavan paikoilleen.
Isot lapset ovat ihania. Niiden kanssa kiva touhuta kaikkea. Tykkään keskusteluista. Lasten logiikka on ihanaa. Tykkään siitä, kun voidaan leipoa yhdessä, tehdä käsitöitä. Minusta on ihanaa ajatella, että ensi kesänä voin lähteä oikesti pyöräilemään koko porukan kanssa.

En ajatele mitenkään kaiholla vauva-aikoja. Vauvan tuoksu on ihanaa. On ihanaa huolehtia avuttomasta nyytistä ja tuntea lapsen lämpö vieressä.
Ihanaa on myös istua isomman kanssa sylikkäin, vierekkäin. Minusta on mahtavaa saada olla osallisena siinä, kun lapsesta kasvaa oma yksilö. Minusta on ihmeellistä miten samoista geeneistä on voinut tulla kolme niin erilaista, erinäköistä, mutta niin mahtavaa ihmisenalkua. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea vielä tuleekaan eteen.


Menipä sekavaksi. Ottakaa selvää tai olkaa ottamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti