Taas mennään ja lujaa.
Ei ehdi kunnolla vetää henkeä välissä, kun seuraava asia jo syöksyy näkökenttään. Nyt pitää hidastaa.
Esimieheni on sairaslomalla vaihteeksi. Teen liikaa töitä. En ehdi tehdä kaikkea enkä todellakaan kunnolla. Ärsyttää.
Olo on kuin ulkopuolisella. Katselen, kun elämä lipuu ohitse.
En ole kunnolla läsnä töissä, en kotona. Ja voisi kysyä: Mikä sosiaalinen elämä? Missä?
En ehdi, jaksa edes lenkille.
En halua tälläistä. Tästä syystä en ottanut vastaan esimiespaikkaa ja silti tuntuu, että teen niitä hommia koko ajan.
Nyt pakkaan kassini ja lähden viettämään tyttöjen viikonloppua. Palailen kunhan selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti