Olin tänään esimieheni kanssa kehityskeskustelussa.
Olemme työskenneellet yhdessä kolme vuotta. Välillä emme ymmärrä toisiamme ollenkaan ja olemme aikamoisella törmäyskurssilla.
Tänään me ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen oikeasti keskustelimme. Ja luulen, että me oikeasti kuulimme mitä toinen sanoi. Meille selvisi myös avain olennaisen tärkeä asia toistemme luonteista. Toimimme tietyssä tilanteessa täysin päinvastaisella tavalla. Hän haluaa käsitellä asiat itsekseen ja minä haluan jakaa. Minusta hän ei kuuntele minua ja hänestä minä puhun liikaa ja esitän itsestään selvyyksiä. On todellinen ihme, että olemme työskenneellet työparina näinkin kauan ilman todellista yhteenottoa.
Olemme me ihmiset sitten vaan erilaisia. En tiedä miksi emme ole aikaisemmin puhuneet. Olen kuitenkin ennenkin ollut kehityskeskustelussa hänen kanssaan. Ehkä aikaisemmin olemme arastelleet toisiamme ja olen jotenkin tuntenut olevani altavastaajana. Tuli todella hyvä mieli koko keksustelusta. Saamani palaute oli asiallista ja aiheellista, sain myös kehuja. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti