Olen miettinyt itsekuria ja syömisiäni tässä viime aikoina joka päivä ja monta kertaa. Eilen olin päättänyt syödä fiksusti. Alkaa tämä olo ja elo tympiä niin tuon painon kohdalta.
Eilen aamu sujui hyvin. Ja sitten, sain kunigasajatuksen: kokeilenpa miten pullataikinan voi tehdä leipäkoneella. Täytyykö kertoa miten siinä sitten kävi? Pullista tuli muuten uskomattoman pehmeitä ja maukkaita, parhaasta päästä ikinä. Tein vain taikinan koneella ja leivottiin käsin Pojun ja Esterin kanssa ja paistettiin ihan tavallisessa uunissa. Söin neljä pullaa.
Pää meinasi hajota kotona Pojun ja Esterin kinasteluun. Kaverit olivat kaikki jossain ja Esteri on sellaisessa köhässä ja nuhassa, että ei voitu lähteä ulos. Kun Ukko tuli kotiin, lähdin työkaverin kanssa IdeaParkkiin, kun ei viitsitty lähteä pakkaseen kaupungille. Käytiin Arnold'silla... Söin ison munkin. Sitten söin vielä vähän suklaata popcornia. Ja illalla leivoin pizzaa.
Tänä aamuna vaaka näyttää 85.6kg. Hävettää! Miten tässä pisteessä ollaan taas. Housut kiristää ja on huono olo. Maksoin kalorilaskurin parin viikon maksun aamulla. Tänään olen punninnut kaiken mitä olen syönyt ja merkannut kalorilaskuriin.
Ajattelin tunnustaa teille kaiken. Jos sitä kautta sitten löytyisi itsekurikin.
Outs. Sori että vähättelin tuola omalla sivullani... Mutta ku musta tuntuu, et sä oot aina jossain lenkillä tai hiihtämässä tai salilla tai missä millonkin. Ite istun aina tässä sohvalla - paitsi sillon ku olen töissä... Ja totuus on, et tämä syömättömyys on mulle loppu viimeen kumminkin helpompaa, koska asun yksin! Sulla on aina sielä se perhe ruokittavana ja vaikka äiti laihduttaa, ni ei lapsilta voi kaikkee kieltää... Tai voi, mut tulee katkeria lapsia siitä... nimim. edelleen katkera omalle äidilleni kaikesta siitä tomaattikaalikeitosta jota jouduin kersana syömään! :D Mä päätin, et saan seuraavan kerran syödä herkkuja, kaverin tytön synttäreillä 7.3. ja sitte ajattelin, et seuraava herkuttelu vois olla sit ku me reffataan... Miten on? Sovitaanko silleen, et siihen asti eletään säntillisesti ja sit mennää vaikkas johki ravinteliin syömään ja otetaan jälkkäritkin? Veikkaan että kummankin omatunto toimii tuomarina sit sen suhteen, et ollaanko me "ansaittu" se jälkkäri!?
VastaaPoistaMua huvittaa toi meidän painojen yhtäläisyys. Meidän haitari on näemmä toi 78-85,6 kg :) Mä en siellä seiskalla alkavassa ole käynyt pariin vuoteen kylläkään. Mut vakkaripaino on toi 85,6. Välillä käyn ylmepänä ja sitten alempana ja sit palaan...
VastaaPoistaMutta en nyt painosta kauheasti välitä enää. On kivempi urheilla ja syödä kun se ei ole se ainoa motivaattori. Ei se kyllä sullakaan taida olla.
Eikö olekin muuten kauheaa käydä salilla hampaat irvessä? Miten se välillä on kivaa ja välillä kamalan TYLSÄÄ?
EL: Ei mitään huonoka omia tuntoja siellä :)
VastaaPoistaItsepä olen taas kerran syönyt itseni tähän kuntoon.
Ja, Tiitu: Me ollaan samiksia :D