Olen lukenut blogeja viime aikoina ja liian harvoin kommentoin. Ajatuksia herättäviä tekstejä. Jotenkin on omat voimat niin loppu iltaisin, että en pysty kunnolla muodostamaan järjellisiä lauseita.
Esimieheni jäi sairaslomalle ja kuka hoitaakaan koko hullun myllyä... Meillä alkaa loppuviikosta uusi, iso kohde ja tekemistä on enemmän kuin tunteja vuorokaudessa. Olen tehnyt liikaa töitä. Vastuu painaa ja stressaa. Ja tuntuu, että 1/3 meidän työntekijöistä on sairaslomalla.
Minulla pitäisi olla elämäni ensimmäinen talviloma ensi viikolla. Olen varma, että talviloma on urbaani legenda ja työkaverini ovat tehneet selkäni takana salaliiton. Ja minulle valkenee maanantaina, että mitään talvilomaa ole olemassakaan. Tältä tuntuu nyt. En edes pysty nauttimaan loma-ajatuksesta tämän pyörityksen keskellä.
Tämän kaiken keskellä olen syönyt alkuviikon 500kcl:n vajeella. Paino on tippunut melkein kilon. Jos en nyt sorru stressi- ja lohtusyöntiin, niin selviän ihan mistä vaan ilman suklaata. Liikkumaan en ole ehtinyt/jaksanut/kyennyt enää työpäivän jälkeen.
Istun iltaisin kotona korvatulpat korvissa, kun jopa tavallisest puheäänet tuntuvat liian kovilta. En kuitenkaan halua hiljentää lapsia, niin parempi vaihtoehto on hiljentää ääniä korvatulpilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti