Sairastelua

Tuntuu, että meillä on sairasteltu enemmän ja vähemmän koko alkuvuosi.
Poju aloitti uuden vuoden aattona, Esteri jatkoi, sitten taas Poju kahteen kertaan, Esikko oli viime viikolla ensin flunssassa ja sitten oksennustaudissa. Minä ja Ukko sairastettiin mahatauti viikonloppuna ja nyt olen kuumen takia sairaslomalla.

On sitten huutava vääryys, ettei enää 10-vuotiaan kanssa saa olla kotona palkallisesti, kun lapsi sairastaa. En todellakaan voi jättää oksentavaa, kuumeista lasta yksin kotiin. En usko, että ketään tuon ikäistä voisi jättää, mutta meidän Esikkoa ei varsinkaan. Lapsi tuntee turvattomuutta yksin ollessaan jo terveenäkin, niin sairaana yksin jättäminen on heitteillejättö. Niinpä olin kaksi aamupäivää palkattomalla viime viikolla. Ukko tuli taas kesken päivän kotiin ja minä lähdin iltapäiväksi/illaksi töihin.

Pitäisi töissä avautua esimiehelle. Rouva on taas ollut viime aikoina todella vaikea. Se tiuskii ja häijyilee minulle. Tiedän, että osa ei ole tarkoitettu minulle henkilökohtaisesti, mutta silti se tuntuu todella kurjalle. Olen jo pari kertaa käynyt keskustelua hänen kanssaan, mutta täytyy näköjään taas nostaa kissa pöydälle.
Toiset ovat hankalia perusluonteeltaan. Ei se silti oikeuta kaatamaan paskaa minun niskaani jatkuvasti. Tykkään työstäni ja hoidan sen parhaani mukaan. En omasta mielestäni ansaitse moista kohtelua. Täytyy loppuviikosta, kun menen takaisin töihin, pyytää keskustelua. Jos se ei auta, niin sitten mennään ylemmäs tässä asiassa. En jaksa enää olla se jätesanko johon voi kaataa ihan mitä vaan. Nyt riitti, taas.

Syömiset on taas niitä näitä. Oli jo paremmin, mutta ei vaan jotenkin löydy motivaatiota. Huokaus...