Lupaan hengittää kunnolla, kun tämä viikko on ohi. Viikonlopuksikaan ei ole luvassa helpotuksia.
Jokaisella jotain koko viikon. Yhtä kuljetat sinne ja toista haet tuolta ja itse menet tänne... Joka aamu olen tällä viikolla lähtenyt kotoa viimeistään kahdeksalta ja kotiin pääsen illalla puoli kahdeksan kahdeksan aikoihin. Tänään menen suoraan töistä Pojun vanhempainiltaan. Viikonlopun päivystän. Eli vastaan puhelimeen työasioissa ja tarvittaessa lähden töihin, jos en saa sijaista mistään.
Ei näitä viikkoja lisää, kiitos. Se hyvä puoli tässä on, että marttyyrinkruununi kyllä kiiltää. Voin käsi otsalla huokailla kuinka raskasta tämä on ja ottaa kaiken irti siitä kuin joustan ja venyn muiden takia.
Nyt tarvittaisiin oikeasti sellainen päivä, että ei tehdä yhtään mitään. Ehkä viikon päästä viikonloppuna. Ja onneksi anoppi lupasi ottaa sirkuksen viikonlopuksi muutaman viikon päästä. Sillä ajatuksella nyt mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti