Itseinhoa, amatöörit vaviskaa

Olen vältellyt tätä aihetta ihan tietoisesti.

Tällaiseen painonnousuun eivät amatöörit kykene. Tähän tarvitaan sitoutuneisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Joka ilta pitää tehdä raskas valinta, kyllä, syön suklaata mielummin kuin lenkkeilen. Tähän tarvitaan myös paljon rahaa, köyhätkään eivät ihan ilman ponnistuksia kykene tähän. Kaikki se suklaa, juusto ja rasvaiset ruuat, ei ne tällä hintatasolla ole ilmaisia. Olen vaa'an mukaan ollut todella sitoutunut tähän painonnousu-projektiin. Ja vaatet kertovat myös oman versionsa kiristävistä saumoista, vetoketjuista jotka eivät mene kiinni ja trikoosta joka on venenyt äärimmilleen. Jopa Slogin venyvyys on tainnut tulla tiensä päähän, ainakin niin päättelen painaumista läskissä.

Yritin eilen ostaa uusia rintaliivejä. Luottoliivieni valmistus on näköjään lopetettu. Mikään ei istunut, läski pursui ja tuli hiki.
Sovittamani vaatteet näyttivät kauheilta. Mikään ei mennyt päälle ja kaikki tuntuivat väärän mallisilta. En ostanut mitään, enkä osta.

Ahdistaa, vituttaa, hävettää. Eniten mietityttää, miten tässä taas kävi näin. Miksi en saa pidettyä painoani alhaalla. Pystyn näköjään pudottamaan painoni, mutta en saa sitä pidettyä sitä siellä normaalilukemissa.

Tässä taas ollaan ja vaihtoehdot taitavat taas olla aika vähissä. Joko annan periksi ja ostan isompia vaatteita tai ryhdistäydyn nyt.