Tuleva luokkakokous mietityttää.
Jossain mielenhäiriössä tulin ilmoittautuneeksi. Lupasin sille ainoalle kaverille jonka kanssa olen edelleen tai oikeammin taas tekemisissä tältä luokalta, että menen jos hänkin. Olin ihan varma, että ei mene ja tässä sitä ollaan.
Kuinka moni meistä kertoo oikeasti mitä kuuluu. En tarkoita, että pitää tilittää koko elämä ja kaikki vastoinkäymiset, mutta kuinka vankasti on kulissit pystyssä. Jo kun lukee eräiden facebook-päivityksiä ja sitten kun tietää totuuden, niin löytää suuren suuren ristiriidan. Ihmisillä on tarve pitää kulissit pystyssä ja näyttää mahdollisimman hyvältä muiden silmissä. Enkä suinkaan ole poikkeus...
Siskon kanssa puhuttiin miten voimme eri lailla kertoa omasta elämästämme ja kuitenkin niin, että molemmat versiot ovat totta.
1. Olen naimisissa suuren rakkauteni kanssa. Halusimme lapsia heti ja saimme kolme ihanaa ja lahjakasta lasta. Vanhin on musiikkiluokalla, kaksi vanhinta soittaa musiikkiopistossa ja kolmas multilahjakas kuopuksemme käy tanskarissa jossa on sekä musiikki, että tanssia. Asumme luonnon kauniilla alueella,isossa kaupungissa lähellä keskustaa. Meillä on kaksi uimarantaa kävelymatkan päässä ja takapihalta pääsee metsään. En huolinut esimiespaikkaa, koska perhe ja lasten hyvinvointi on minulle tärkeitä . Viihdyn työssäni ja olen hyvä siinä. Minulla on joustavat työajat ja saan suunnitella itse työpäiväni. Kouluttaudun koko ajan lisää työn ohessa.
2. Asun isossa kaupungissa lähiöhelvetissä, vuokra-asunnossa mieheni ja kolmen lapseni kanssa. Esikoinen oli ihan vahinko enkä olisi vielä siinä vaiheessa suunnitellut lapsia. Keskeytin koulun raskauden takia. Käymme Esikon kanssa perheneuvolassa käytösongelmien takia. Olen siivooja (no en ihan oikeasti ole, mutta kuitenkin). Perheessäni on viime vuosina muutenkin ollut mielenterveysongelmia (pikkuveli) ja mieheni oli masentunut.
Molemmat versiot ovat tavallaan totta ja ei kumpikaan. Totuus on jossain siinä välissä.
Unohdinkohan jotain noista listoista? Mitä vielä voisin kertoa?
Kumpikohan kannattaa kertoa ihmisille joita ei ole nähnyt yli kymmeneen vuoteen??
Olipas muuten kiinnostava aihe. Niin, kumpi totuus. Ehkä jotain siitä välistä. Tai ehkä riippuu siitä kelle puhuu. Pahimmalle vihamiehelle se eka versio ja muille niiden välissä oleva ja ystäville se vika.
VastaaPoistaToi herätti ajatuksia senkin takia, et kuulun siihen joukkoon, joka "masentuu" fb statuksista, koska otan ne totuutena. Itse olen sillai rehellinen etten halua kaunistella ja antaa imelää kuvaa elämästä paitsi jos se sillä hetkellä on totuus. En myöskään kestä pelkää valittamista statuksissa tai ylipäätään. Mulle joskus joku puolituttu kotiäiti sanoi et mulle on helppo puhua koska sanon rehellisesti millaista elo (kotona) on, joten mulle voi jakaa asioita itsekin rehellisesti.
Miten tää liitty luokkakokoukseen? Ööh, olen se kuka olet, pää pystyssä. Mutta kaunistele hieman. Ja tietty näytä tyrmäävältä! ;)
PINKKI
Mäkään en kestä niitä ikuisia valittajia joilla on aina ja kaikki huonosti. Tai sitten ne joilla koko elämä päivitysten mukaan on yhtä sydäntä ja hymiötä.
VastaaPoistaTiedän pari tyyppiä jotak päivättää pelkkiä hymynaamoja ja sydämmiä ja oikeasti kaikki ei todellakaan oo niin loistokasta.
Pieni piru mussa käskee vetään koko luokkakokouksen ranttaliksi vähän pöllyyttämään totuttuja aiheita :) Ja ainahan mää näytän tyrmäävältä ;)